Frontpage / Ajankohtaista / Uutiset / Blogikirjoitus: Kohdataan nuoret arvostaen

Blogikirjoitus: Kohdataan nuoret arvostaen

Ihmisten perustarpeet ovat aina samat: tulla rakastetuksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin on, saada hyväksyntää omien tekojen kautta ja kuulua sekä yhteisöön että yhteiskuntaan, kirjoittaa Aseman Lasten kouluttaja Julia Saarholm blogikirjoituksessaan. Jos jokin näistä perustarpeista ei täyty, ihminen alkaa automaattisesti täyttää sitä kasvattamalla kahta muuta. Pahimmassa tapauksessa tekemällä rikoksia, kiusaamalla tai muulla sekä itselle että muille haitallisella tavalla.   

Me sosiaali- ja kasvatusalan ammattilaiset kohtaamme toisinaan väärin nuoria, jotka eivät ole siihen valmiita. Jos nuorella on huonot tulevaisuuden näkymät, häntä ei esimerkiksi kiinnosta, saako hän rangaistuksia tekemisistään. Meidän täytyy osata kohdata ja oppia tuntemaan nuoret paremmin. 

Tanja Äärelä käsitteli väitöskirjassaan väkivaltarikoksista tuomittujen nuorten peruskoulukokemuksia. Surullista oli, ettei yksikään heistä ollut kokenut saavuttaneensa kouluajan kohtaamisissa koulun henkilökunnan kanssa edes tuota ensimmäistä perustarvetta: tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi sellaisena kuin on.  

Jokainen tarvitsee toista 

Hyvin suoriutuvat ja käyttäytyvät nuoret saavat yhteiskunnassamme enemmän hyväksyntää ja rakkautta kuin pahaa oloaan huonolla käytöksellään ilmaisevat nuoret. Kuitenkin juuri niiden, jotka käyttäytyvät “huonosti” eivät pärjää opinnoissa tai muuten elämässään, pitäisi saada kahta kauheammin meiltä aikuisilta rakkautta ja hyvää aikuisten huomiota. Vasta sen jälkeen, kun nuori on hyväksytty, kohdattu ja rakastettu sellaisena kuin hän on, hän alkaa muuttaa käytöstään.      

Tulemme kaikki erilaisista lähtökohdista. Hyväksyntä ja tapa rakastaa ovat erilaisia eri perheissä. Jos vanhemmat eivät ole kokenut hyväksyntää ja rakkautta omilta vanhemmiltaan tai aikoinaan aikuisilta, miten he osaisivat tarjota sitä lapsilleen? Tästä saattaa olla ylisukupolvisessa syrjäytymisessä kyse. Nuoren elämässä voi olla yksinäisyyttä, rikosoirehdintaa, päihteidenkäyttöä, koulupudokkuutta, työttömyyttä tai mielen haasteita. Kannattaako työ silloin keskittää pelkästään nuoreen vai hänen lähiympäristönsä vahvistamiseen ja uusien turvallisten yhteisöjen löytämiseen? Keroputaan avoimen dialogin hoitomalli on yksi esimerkki siitä, että lähiyhteisön mukaan ottaminen yhteistyöhön on vaikuttavaa. Hoitomallissa on hyvin tuloksin hoidettu erityisen vaikeista mielenterveyden häiriöistä kärsiviä ihmisiä ottamalla heidän läheiset vahvasti mukaan kuntoutukseen.   

Aika mahdollistaa dialogin    nayttokuva_2019-8-27_kello_12.05.14.png

Matka hyväksyntää, rakkautta ja tukea antaviin yhteisöihin vaatii ensin yksilön kohtaamista ja hyväksymistä. Tätä olemme pohtineet bunkkeritiimissä analysoiden omaa tapaamme kohdata nuoria. Aihetta on käsitelty pohtiessamme uusinta hankettamme Pasilaa, jossa työskennellään pitkittyneiden rikoskierteiden vuoksi poliisilta meille ohjautuvien nuorten parissa.   

Ensin tarvitaan paljon aikaa, sensitiivisyyttä ja läsnäoloa. Tarvitaan enemmän kuuntelua kuin suoraan puhumista, faktojen latelemista tai pakkoa nopeisiin valintoihin. Kun saavutetaan se hetki, että yksilö kokee tulevansa hyväksytyksi, syntyy luottamusta. Tämän jälkeen voidaan keskustella vaikeistakin aiheista, kuten rikoksista, päihteidenkäytöstä, perhetilanteesta, seurustelusta ja omasta minäkuvasta. Voidaan kuuntelun ja toisen arvostamisen lisäksi puhua itse suoraan, mitä ajattelemme ja näemme.   

Onnistunut dialogi vaatii malttia, käsiteltyihin aiheisiin palaamista sekä usein myös vähän aiheesta karkaamista. Kuunnellaan uudestaan ja yhdessä pureksitaan sitä. Kun luottamus on syvää, voidaan alkaa arvioimaan yhdessä käytyä matkaa, dialogeja ja elämäntilanteen muutosta. Miten me onnistuimme? Miten tämän elämässä olevan haasteen kanssa on työskennelty? Mikä vaatii vielä työskentelyä ja petraamista?   

Kuulin äskettäin nuorisotyöntekijältä tarinan leiriltä vuosien takaa. Hän oli sanonut husky-ajelulle lähtevälle nuorelle “luotan sinuun, pystyt ajamaan tätä” ja nuori hyppäsi ohjaksiin. Nyt kymmenen vuoden jälkeen tyttö laittoi nuorisotyöntekijälle viestin: ”Kukaan aikuinen ei ollut koskaan sanonut luottavansa minuun”. Arkisilla kohtaamisilla voi olla maaginen merkitys kehittyvälle nuorelle. Aika mahdollistaa luottamuksen kasvamisen ja vuoropuhelun vaikeistakin asioista. Voi viedä jopa vuosia, että tilannetta päästään reflektoimaan – niin kuin tässä tapauksessa, kymmenen vuotta.  

 

juliasaarholm4_0.jpg

Julia Saarholm
Kirjoittaja työskentelee kouluttajana Aseman Lapset ry:n bunkkeritiimissä, johon kuuluvat Katusovittelu, K-0 ja Pasila -hankkeet.

Lähteet: 

Nuorten, työystävien ja yhteistyökumppaneiden kanssa käydyt keskustelut.
Tanja Äärelä, “aika palijon vaikuttaa minkälainen ilime opettajalla on naamalla.” Nuoret vangit kertovat peruskouluajoistaan. 2012   
Keroputaan avoimen dialogin malli

 

 

 

Lisää uusi kommentti

Uutiset

16.09.19

Blogikirjoitus: Nasukasteensa nyt saaneet voisivat muuttaa perinteitä

Nöyryytys ja simputus eivät ole edellytyksiä hyvän vertaisyhteisön syntymiselle. Nasujaiset ovat puhuttaneet näin...

Lue lisää

11.09.19

Nuori tarvitsee aikuisia identiteettinsä muodostamiseen

Ihmisen käsitys itsestä eli identiteetti kehittyy koko elämän ajan. Nuori etsii identiteettiään kokeilemalla erilaisia...

Lue lisää

05.09.19

Aseman Lasten uutiskirje

Joko Sinulle tulee Aseman Lasten uutiskirje? Tilaa se sähköpostiisi tästä https://aseman-lapset-ry.creamailer....

Lue lisää

13.08.19

Takku-hankkeessa selvitetään opiskelun esteitä

Yhteistyössä Jyväskylän Koulutuskuntayhtymä Gradian kanssa toteutettavan hankkeen tavoitteena on...

Lue lisää