Raipe on jääkiekon kuningas ja Nuoruuden Veteraani. Hän tukee uransa alussa olevia kiekkoilijoita ja kannustaa aikuisia kulkemaan nuorten rinnalla.

Raimo Helminen eli Raipe, 45, on aikamoinen kiekkolegenda. Vasta viime vuonna päättyneen,  harvinaisen pitkän jääkiekkouran jälkeen Raipe kertoo, että ”oli kiva harrastaa” ja että ura alkoi ”vähän vahingossa”. Vaatimattomuudestaan huolimatta hän myöntää, että jonkinlaisia lahjojakin hänellä on täytynyt 26 vuotta kestäneellä urallaan olla.

Tällä hetkellä Raipe toimii 20-vuotiaiden poikien maajoukkueen apuvalmentajana ja on mukana Tampereella 14–18-vuotiaiden poikien aamujäillä kolme kertaa viikossa. Syksy kuluu siis tiiviisti nuorten parissa.

Raipe on mukana myös Nuoruuden Veteraanit -kampanjassa, jolla houkutellaan lisää vapaaehtoisia aikuisia toimimaan nuorten kanssa Walkers-kahviloissa ja kadulla. Erityisesti miehiä kaivataan mukaan. Nuoruuden Veteraanit ovat henkilöitä, jotka ovat selvinneet nuoruudestaan, ja siksi voivat olla apuna niille, jotka vielä kamppailevat.

– Ne on kovia miehiä, jotka tekevät vapaaehtoistyötä nuorten parissa, Raipe sanoo.

Nuorisotyö on palkitsevaa, teki sitä sitten päivätyönään tai vapaaehtoisena.

– Kun tekee työtä nuorten parissa, saa aina jotakin. Pienet asiat tuntuvat suurilta: kun nuorelta saa hymyn, on saanut jo paljon, Raipe sanoo hymyillen.

Yhdessä tekeminen urheilun ja muun toiminnan merkeissä antaa toki paljon myös lapsille ja nuorille itselleen. Joukkueurheilu opettaa esimerkiksi toisten kunnioittamista ja sääntöjen noudattamista.

– Porukassa ei voi ajatella vain itseään, vaan on otettava toiset huomioon ja välillä annettava periksi.

Kannustusta kotona ja koulussa

Urheileva nuori ehtii Raipen mukaan tehdä tarpeeksi muutakin, käydä koulua ja kokea monenlaista. Helminen kokee eläneensä aivan normaalin nuoruuden jääkiekosta huolimatta.

– Nykyisin nuoret ovat ikään kuin samaa massaa. Monilta puuttuu tahto tarttua johonkin, kun mikään ei oikein tunnu omalta. Ja toisaalta tartutaan vähän kaikkeen, mutta mikään ei erityisesti kiinnosta, Raipe pohtii.

– Koulussa ei ehkä osata kannustaa lapsia ja nuoria siihen suuntaa, mikä kenellekin on luontevin. Jos kielet eivät oikein suju, voisi ihan hyvin keskittyä enemmän matematiikkaan. Tuntuu, että nykyisin pitää olla kaikessa todella hyvä.

Raipella on vaimonsa Leenan kanssa kaksi lasta, 18-vuotias tytär ja 20-vuotias poika. Kiekkoilun ohella isä on ehtinyt viettää aikaa myös perheen kanssa. Omien lastensa elämään Raipe toivoo tavallisia, rentoja ja avoimia aikuisia, jotka olisivat helposti lähestyttäviä.

– Kodin pitäisi olla sellainen paikka, johon uskaltaa tulla ja avata suunsa. Kun itse olin nuori ajan henki oli erilainen, mutta lapsilleni toivon enemmän avoimuutta.

Teksti ja kuva: Virve Liljeström