Walkers-toiminnan 15-vuotisjuhlavuoden kunniaksi järjestetylle matkalle osallistui kaikkiaan 32 vaeltajaa. Mukaan lähti 25 nuorta ja 13 aikuista Kuusamon, Helsingin, Tikkurilan, Anjalankosken ja Jämsänkosken Walkerseista. Kuusamon Walkersin työntekijät ja vapaaehtoiset hoitivat matkan suunnittelun ja järjestelyt mallikkaasti.

Kolmen päivän ajan retkue seuraili Kuusamossa karhunkierroksen reittiä ja vaelsi osittain myös umpimetsässä. Öitä vietettiin sekä teltoissa että sisätiloissa.

- Reissu oli erittäin onnistunut. Tämä oli sellaista omien rajojen ylittämistä, sekä fyysisesti että psyykkisesti. Siitähän elämykset syntyvätkin, Kuusamon Walkersin toimintavastaava Jaana Voutilainen sanoo.

Nuoret kiittelivät erityisesti melontaa, koskenlaskua, saunabussia ja hyvää seuraa. Vaikka vaellus oli rankka ja sää sateinen, suurin osa palautteesta oli hyvin positiivista. Uudelle reissulle oltaisiin valmiita koska vaan!

Emppu, 16, Helsingin Walkersista kertoo kokemuksistaan:

"Mottomme on: Hädässä ystävä tunnetaan"

Saavuttuamme Oulankaan oli meillä pieni hetki aikaa katsella paikallista luontomuseota. Täytetyt karhut ja kuvat suurista koskista oli pieni alkukosketus Kuusamon vaelluksesta. Hetken seurailtuamme museossa oli odotetun matkan aika. Vaellus alkoi noin seitsemän kilometrin rankalla ja ei niin rankalla kävelyllä, ja välillä pysähdeltiin ottamaan kuvia.

Matkaan sisältyi myös kanoottiretki. Vähän aikaa oli aikaa harjoitella melomista, ja sen jälkeen meloimme noin 1-2 kilometriä ja haimme rinkkamme rannalta. Parin minuutin päästä kuului kova pulahdus ja kaikki käänsivät päätään 180 astetta. Yksi kanootti oli kääntynyt nurin ja vedessä kaksi helsinkiläispoikaa haukkoi henkeään huutaen: "Täällä on kylmää!!". Ei muuta kuin pojat ja kanootti rannalle ja vaatteet vaihtoon. Omien rinkkojen lisäksi pojat onnistuivat kastelemaan yhden naantalilaispojan rinkan. Muilta vahingoilta säästyttiin.

Kun pääsimme melonnan jälkeen ensimmäiselle leirintäpaikalle alkoi telttojen pystytys. Ilta sujui rauhallisissa merkeissä tutustumisleikkejä leikkien.

Kolmantena päivänä aamulla kasattiin teltat ja lähdettiin taas vaeltamaan. Ensimmäinen haaste oli suuren ja jyrkän mäen nousu. Puolessa välissä matkaa naantalilainen tyttö putosi puroon ja totta kai vaatteet oli läpimärät aivan niin kuin helsinkiläispojatkin kanootin kaadon jälkeen.

Leirin tunnusbiisi oli aivan varmasti ripari-biisi Tilkkutäkki ja leirimotto " hädässä ystävä tunnetaan". Ja kaikki voivat allekirjoittaa tämän.