Opetusministeriössä laaditaan arviointeja siitä, kuinka paljon koulutuspaikkoja tulisi olla työmarkkinoiden tarpeisiin nähden. Työvoiman tarve ja sitä kautta opiskelupaikkojen määrä riippuu eri alojen kehityksen suunasta ja siitä kuinka paljon ihmisiä siirtyy eläkkeelle.

- Suunnittelu ei ole helppoa, sillä voi tulla yllättäviä muutoksia. Jotkut työmarkkinoiden osat voivat muuttua muutamassa vuodessa, opetusneuvos Juhani Pirttiniemi toteaa.

Työvoiman kysynnän ja koulutuksen tarjonnan välillä on epätasapainoa sekä alakohtaisesti että alueellisesti. Esimerkiksi matkailualalla on koulutuksen ylitarjontaa kun taas sosiaali- ja terveysalalla on koulutuksen alitarjontaa suhteessa tarpeisiin.

Pirttiniemi vakuuttaa, että täysin epäsuosittuja aloja ei ole, mutta kiinnostus aloja kohtaan vaihtelee tilanteen mukaan. Esimerkiksi paperialalla suljetaan työpaikkoja ja se vaikuttaa alalle hakeutumiseen. Kauneudenhoitoala on ollut perinteisesti suosittu. Siihen suhdanteet eivät juuri vaikuta.

- Opetusministeriö päättää ammatillisten koulutuspaikkojen määrästä. Lukiopaikat ovat kuntien päätöksen alaisia, eikä niistä ole pulaa, Pirttiniemi kertoo.

Lukioon hakee noin puolet ja ammatilliseen koulutukseen noin 44 prosenttia peruskoulun päättävästi ikäluokasta. Ammatillisen koulutuksen suosio on kasvanut viimeisen viiden vuoden aikana. Ammattikouluun haetaan usein ensisijaisesti ja jos ei päästä, haetaan lukioon.

Koulutus auttaa työllistymään

Tilastojen mukaan hyvä koulutustaso suojaa nuoria työttömyydeltä. Työttömiä sekä työvoiman ja opiskelujen ulkopuolelle jääneitä on eniten pelkän peruskoulun suorittaneissa nuorissa.

- Pääsääntöisesti koulutus antaa hyvät mahdollisuudet työllistymiseen. Mutta oli koulutustaso mikä hyvänsä, kytkentä työelämään on tärkeää, Pirttiniemi muistuttaa.

Myös korkeasti kouluttautuneen voi olla vaikea löytää töitä. Esimerkiksi taidealalla menestyminen riippuu henkilöstä itsestään. Kaikilla aloilla ei yksinkertaisesti riitä töitä Suomessa.

- Esimerkiksi arkeologeja tarvitaan Suomessa vähän. Jos niitä hommia haluaa tehdä, joutuu etsimään töitä Suomen rajojen ulkopuolelta, Pirttiniemi sanoo.

Jos korkeakoulusta valmistunut ei kerta kaikkiaan löydä oman alan töitä, hänen on harkittava erilaista koulutusta. Se voi olla täydennyskoulutusta, sellaista millä saa kytkennän työelämään. Hän voi kouluttautua ammattitutkintoon esimerkiksi aikuiskoulutuksen kautta.

Hakiessa korkeakouluun on vaikeaa ennustaa, mikä työllistymistilanne on valmistumisvaiheessa. Vaikka hakuvaiheessa työllisyys on hyvä, tilanne saattaa muuttua opiskeluvuosien aikana.

- Peräpeiliin katsominen ei hyödytä. On suunnattava tulevaisuuteen, Pirttiniemi toteaa.

Vaikka ei tulisi koskaan tekemään opiskelemansa alan töitä, opinnot eivät mene hukkaan, sillä kaikki koulutus on kokemusta. Sitä voi pitää rakennusaineena tulevalle.

Nuoret tarvitsevat enemmän ohjausta

Jotkut nuoret tietävät jo varhain, mihin ammattiin haluavat ja tähtäävät siihen määrätietoisesti. Toiset tarvitsevat ohjausta löytääkseen oikealle polulle kohti korkeakouluopintoja tai työelämää.

- Suurimmalla osalla uranvalintavalmius kehittyy hitaasti. Ei ole outoa, jos 20-vuotias ei osaa tehdä ratkaisua, Pirttiniemi toteaa.

Vaikka valintojen tekeminen on lukioikäiselle vaikeaa, tämä yleensä tuntee peruskykynsä. Nuori tietää, onko hän matemaattisesti tai kielellisesti lahjakas ja haluaako hän vahvistaa kykyjään.

Pirttiniemen mielestä lukion opinto-ohjausta tulisi tehostaa. Opinto-ohjaajan lisäksi myös opettajilla tulisi olla ohjaava rooli. Työelämälähtöisyyttä lukiossa kannattaisi lisätä ja viimeisenä keväänä voisi olla ohjauksellinen jakso, jossa tehtäisiin jatkosuunnitelmia.

Olisi tärkeää saada enemmän resursseja nuorten ohjaukseen myös lukion jälkeen. Jos nuori ei pääse lukion jälkeen jatko-opintoihin, hänellä pitäisi olla paikka, jossa häntä neuvottaisi ja kerrottaisi muista mahdollisuuksista.

Teksti ja kuva: Anette Lehmusruusu