Laurea-ammattikorkeakoulusta valmistunut Janne Leskinen haastatteli opinnäytetyötään varten neljää Helsingin Walkers-kahvilan miestyöntekijää. Tulokset vahvistavat aiempaa aiheeseen liittyvää tietoa ja vastasivat Leskisen omia kokemuksia ja ennakkokäsityksiä. Kaiken takana on halu auttaa, ja toiminnan sisällöllä on myös merkitystä. Haastatellut miehet arvostivat eniten konkreettista tekemistä. Vapaaehtoistyöltä toivottiin myös haasteita.

- Osalle miehistä haastavammat asiakasryhmät, erilaiset ongelmanuoret, oli selkeästi se, mitä haettiin. Perusjutustelu ja kahvittelu ei monellekaan ollut sellainen tekijä, joka motivoi tulemaan mukaan, vaan päinvastoin jopa ajoi pois toiminnasta. Jollei jotain tapahdu, niin ei sinne oikein jaksa mennäkään.

Äijämeininki on kirosana

Jannen mielestä miehet tarvitsevat myös yhteisöllisyyden tunnetta. Sitä, että mukana on tuttuja, ja että miesporukan sisällä syntyy ryhmähenkeä.

- Äijämeininki on nykyään mulle kirosana. Mä en kestä ollenkaan, kun sitä käytetään kaikissa asianyhteyksissä. Mutta kuitenkin tarvitaan joku miesporukka. Voin kuvitella, että monelle miehelle on aikamoinen kynnys tulla mukaan, jos joutuu työskentelemään kymmenen naisen kanssa yksin, Janne naurahtaa.

Helsingin Malmilla varttunut Janne Leskinen kiinnostui sosiaalialasta jo varhain. Työ ihmisten parissa kiehtoi huomattavasti näyttöpäätteen ääressä pakertamista enemmän.

- Ihmisten kanssa työskenteleminen on palkitsevaa. Mun on pakko tehdä työtä, jonka itse koen merkitykselliseksi.

Ammatti-identiteetti vahvistui Walkersissa

Walkers-toimintaan Janne tutustui ensimmäisen kouluvuoden harjoittelun kautta vuonna 2006. Työ oli hänen mielestään aika kevyttä ja asiakaskunta helppoa, mutta mies osaa silti antaa kokemukselle arvoa.

- Silloin koin tekeväni työtä, jolla on tarkoitus. Siinä alkoi pikku hiljaa heräilemään semmoinen ammatti-identiteettifiilis, että tätä mä teen työkseni ja voin tuntea itseni ylpeäksi tehdessäni tätä.

Nykyisin aktiivisesti musiikkia, jääkiekkoa ja jalkapalloa harrastavan miehen aika ja voimavarat eivät yksinkertaisesti riitä enää työ ajan ulkopuolella tehtävään nuorisotyöhön. Janne on kuitenkin lupautunut tulemaan tarvittaessa järjestyksenvalvojaksi Aseman Lapset ry:n tapahtumiin. Järjestötyö saattaisi jossain vaiheessa kiinnostaa Jannea myös ammatillisesti.

Miehet motivoituvat tekemisen kautta

Miesten motivaatiota osallistua vapaaehtoistyöhön sen eri muodoissa ei ole toistaiseksi tutkittu Suomessa kovin laajasti. Tilausta tutkimukselle olisi, sillä miehistä on kiistatta pula sosiaalityön kaikilla sektoreilla.

- Miesten rooli on todella merkittävä kaikessa sosiaalialan toiminnassa niin tytöille kuin pojillekin, sanoo alaa yli kymmenen vuotta tutkinut Marianne Nylund, VTT.

Diakonia-ammattikorkeakoulussa lehtorina toimivan Nylundin mukaan miehet lähestyvät sosiaalityötä tekemisen kautta. Miehet kokevat luontevimmaksi sellaisen vapaaehtoistoiminnan, missä he pääsevät käyttämään omaa osaamistaan. Fyysiset askareet, kuten esimerkiksi lumenluonti ja remonttihommat kiinnostavat miehiä. Niinpä urheiluseuroissa toimiikin runsaasti miesvapaaehtoisia.

- Kentältä on tullut viestiä, jota tutkimuksetkin tukevat, että pelkkä keskustelu ja läsnäolo ei riitä miehille, Nylund sanoo.

Toiminnallisuuden ohella yhteisöllisyys näyttäisi olevan miehille tärkeä motivaatiotekijä.

- Miehiä innostaa vapaaehtoistyöhön ystävien ja tuttavien vaikutus, yhdessä tekeminen sekä tunne kansalaisvelvollisuudesta, Nylund sanoo.

Miesten rekrytoinissa vapaaehtoistyöhön olisi Nylundin mielestä mahdollista hyödyntää entistä enemmän toiminnassa jo mukana olevia miehiä. Tutkimusten mukaan yleiseksi ongelmaksi sukupuoleen katsomatta koetaan se, miten lähteä mukaan. Pohjoismaissa ja muualla Euroopassa on enemmän vapaaehtoistyön keskuksia, jotka helpottavat vapaaehtoistyöstä kiinnostuneiden siirtymistä itse toimintaan.

- Erään tutkimuksen mukaan puolet suomalaisista olisivat valmiita lähtemään mukaan vapaaehtoistyöhön, jos heitä pyydettäisiin, Nylund toteaa.

Teksti ja kuva: Antti Valtonen