Walkers-bussi suuntaa Vuosaareen

Helsingin Vuosaaressa toimitaan viikot 43–50. Bussi pysäköidään Mosaiikkitorille, kauppakeskus Columbuksen ja Vuotalon väliin.

Ovet ovat nuorille auki tiistaisin ja keskiviikkoisin kello 16–21 ja perjantaisin kello 16–23. Vuosaaren jakson ensimmäinen toimintailta on keskiviikko 23.10. ja viimeinen joulukuun toisella viikolla.

Walkers-bussiin ovat tervetulleita kaikki nuoret, ja heille on aikuisen juttuseuran lisäksi tarjolla muun  muassa edullisia kahvilapalveluita ilman ostopakkoa. Bussissa voi viettää aikaa mukavan oleilun merkeissä. Sinne voi tulla hengaamaan yksin tai yhdessä kavereiden kanssa. Bussissa on mahdollisuus esimerkiksi musiikin kuunteluun sekä erilaisten pelien pelaamiseen.

Bussissa työskentelee nuorisotyöntekijöitä, paikallisia toimijoita ja vapaaehtoistyötekijöitä. Vuosaaressa kokeillaan ensimmäistä kertaa vapaaehtoistyön mallia, jossa mukaan on rekrytoitu vuosaarelaisia tai esimerkiksi alueella työskenteleviä vapaaehtoisia aikuisia. Tavoitteena on näin vahvistaa alueen yhteisöllisyyttä ja tukea nuorten ja aikuisten välistä vuorovaikutusta alueella. 

Lue lisää Walkers-bussitoiminnasta.

bussi.jpeg

Blogikirjoitus: Halu tulla hyväksytyksi

Halu tulla hyväksytyksi on yksi ihmisyyden perimmäisistä tarpeista, ikään, asemaan tai taustaan katsomatta.  Se kumpuaa jostain syvältä. Hyväksyntää osakseen saanut puhkeaa kukkaan, kun taas sitä vaille jääneellä voi olo olla kuin rikkaruoholla, joka ansaitsisi mielestään tulla kitketyksi.

Nuoruusiässä tietoisuus itsestä kaikkine puolineen herää uudella tavalla. Nuori ihminen arvioi jatkuvasti muuttuvaa itseään, omaa riittämistään ja riittämättömyyttään suhteessa muihin. Erityisesti kaverien kommenteilla on väliä. Nuori haluaa tuntea olevansa osa ryhmää, jonka jäseneksi on turvallista sujahtaa silloinkin, kun tuntuu että ei millään riitä. Siinä sivussa on toki oma tilansa myös tärkeiden aikuisten hyväksynnälle ja ihailulle.

Jotta koko ihminen, erityisesti kehittyvä mieli voisi hyvin, on tärkeää opetella myös sisäistä hyväksyntää, josta ammentaa tarpeen tullen. Tällöin kokemus omasta pärjäävyydestä ja siitä, että riittää, ei ole pelkästään ulkoisen palautteen varassa. Työssämme tunne- ja vuorovaikutustaitojen parissa hyväksyntä ja hyväksymisen taito on vahvasti läsnä. Friends-ohjelmassa opetellaan esimerkiksi omien tunteiden tunnistamista ja hyväksymistä, itselle epämukavien asioiden sietämistä ja huomion kiinnittämistä arjen hyviin asioihin.

Meidän aikuisten tärkeä tehtävä on huolehtia, että muistamme kohdata jokaisen nuoren lempeästi ja hyväksyvästi. Äkäisempikin teini kehrää kuin kissa huomatessaan, että aikuinen ottaa hänet vastaan kaikkine puolineen, kuohuineen ja säröineen. Tällöin nuori uskaltaa itsekin pysähtyä ja rauhoittua omien tuntojensa ja kokemusten äärelle, hyväksyä niiden olemassaolon ja tuntea, kuinka ne pikkuhiljaa antavat tilaa uusille tuulille. Onkin hyvä muistaa, että usein kaikenlainen torjuminen, kieltäminen ja välttely elämässä on uuvuttavaa ja kuluttaa valtavasti voimavaroja. Erityisen kuormittavaa se on mielenterveydelle.

Olla ystävällinen ja puhua kauniisti itselle ja muille, suhtautua avoimin ja luottavaisin mielin elämään ja hyväksyä. Tähän kiteytyy myös Friends-toiminnan tavoite. Friends on lasten, nuorten ja vanhempien mielen hyvinvointia edistävä sekä ahdistusta ja masennusta ennaltaehkäisevä ohjelma. Ohjelma opettaa lapsia, nuoria ja vanhempia tunnistamaan ja käsittelemään tunteita, kannustaa myönteisiin ajattelumalleihin sekä tarjoaa selviytymiskeinoja vastoinkäymisten ja pettymysten kohtaamiseen. Friends-ohjelma vahvistaa lasten ja nuorten minäkuvaa ja itsetuntoa sekä lisää uskoa omaan pärjäävyyteen. 

minttu_0.jpg

Minttu Oinonen
Kirjoittaja työskentelee Aseman Lasten Friends-ohjelman suunnittelijana ja kouluttajana.

Blogi on osa Nuorisotyön viikon (7.-13.10.2019) blogisarjaa, jossa nuorisotyötä tekevät ja kokevat kertovat erilaista tunteista, jota he nuorisotyössä ovat kokeneet. Kirjoitus on alunperin julkaistu Allianssin nettsivuilla.

Löytävän nuorisotyön toimintajakso päättyy Tampereella, vuodenvaihteessa toiminta käynnistetään Kuopiossa

Tampereella helmikuussa 2018 Riikka Koskelan johdolla käynnistyneen toiminnan tavoitteena on ollut tiivistää nuorten parissa toimivien ammattilaisten yhteistyötä sekä vahvistaa nuorisotyön läsnäoloa nuorisotilojen ulkopuolella – kauppakeskuksissa ja muualla kaupungilla, missä nuoret vapaa-aikaansa viettävät.   

Toimintajakson aikana on jalkauduttu 2–3 kertaa viikossa pääasiassa Tampereen keskustassa. Nuorilta on saatu muun muassa seuraavanlaista palautetta jalkautuvasta työstä ja sen merkityksestä, että turvallisia aikuisia on saatavilla muuallakin kuin nuorisotiloilla: 
 
”Piristätte aina päivää ja autatte kriiseissä.” 
“Jos ei halua mennä nuorisokeskukselle, pääsee puhumaan siltikin.” 
“Jos haluaa puhua. Arjen kuulumisia, kaikki jätkäongelmat aina kerron.” 
“Jos on joku aikuinen lähellä, tuo turvaa. Ei tapahdu pahaa kun aikuiset on paikalla.” 

Sektori- ja organisaatiorajat ylittävä yhteistyö on ollut tärkeä osa toimintaa. Yhteistyöllä on vaikutettu monin tavoin välillisesti nuorten hyvinvointiin. On ollut ilo havaita, kuinka julkisissa tiloissa tehtyjen havaintojen ja ilmiötiedon jakaminen eri toimijoiden kesken on vauhdittanut moniin ilmiöihin tarttumista ja estänyt tilanteiden eskaloitumisen. Esimerkiksi Tampereen kaupungin sosiaalipäivystys on luonnehtinut, että löytävän nuorisotyön kautta on avautunut uusi ulottuvuus sosiaalipäivystyksen työlle. Tehokas, tavoitteellinen verkostotyö on näkynyt muun muassa vaikuttavampina kohtaamisina – ja silloin kun tilanne on vaatinut – myös tehokkaampina puuttumisina mutkattoman palveluohjauksen myötä. 

Jalkautuessa Riikalla on ollut yli 30 työparia, toisesta kymmenestä eri organisaatiosta. Osaamista ja ajatuksia on siis päässyt vaihtamaan! Viime kevään ja kuluvan syksyn aikana toimintajakson aikana kertynyttä osaamista ja luotuja kontakteja on pyritty siirtämään etenkin kaupungin nuorisopalveluille, jonka työntekijät jatkavat jalkautumisia mahdollisuuksien mukaan. 
 
Riikka Koskelan työ jatkuu etsivässä nuorisotyössä 

Riikka itse kiteyttää tunnelmiaan haikeiksi mutta samalla odottaviksi. Jakson aikana ammatillinen kehittyminen on ollut palkitsevaa – ja siitä Riikka haluaa kiittää kaikkia tahoja, jotka ovat tavalla tai toisella olleet mukana tällä matkalla. 

– Osaaminen, jota olen saanut seurata vetää nöyräksi. Yritän parhaani mukaan jatkossakin ottaa opit käyttöön ja jatkaa ammatillista oppimista, jossa nyt taidan olla aika hyvällä alulla, Riikka pohtii.

Riikka aloittaa lokakuun alussa Tampereen kaupungin etsivässä työssä Kaakon alueella. Yhteistyö Riikan kanssa jatkuu siis varmasti jatkossakin! 

Päätösseminaari 19.11. klo 12–15 Monitoimitalo 13:ssa  
 
Kokoonnumme vielä nivomaan toimintajakson onnistumisia, haasteita, oivalluksia ja näkyä tulevaan marraskuussa! Tarkempi kutsu seuraa myöhemmin.  

Vaikka varsinainen työntekijäresurssi siirtyy toimintasuunnitelman mukaisesti Tampereelta Kuopioon, Aseman Lapset tarjoaa edelleen tarvittaessa koulutusta ja muuta tukea jalkautuvan työn ja eri tahoja yhdistävän yhteistyön vahvistamiseen. Lisätietoja toimintavastaava Susanna Ylimykseltä, susanna.ylimys [at] asemanlapset.fi tai p. 043 211 2435. 

riikka_ja_meri_1_0_0.jpg
Riikka ja Meri Rontu Tampereen nuorisopalveluilta.


 

Nuorten päihteidenkäyttö nuorisotyön ja lastensuojelun yhteisenä haasteena -keskustelutilaisuuden tallenne katsottavissa

Parasta ehkäisevää päihdetyötä on nuoren kohtaaminen, huonoin vaihtoehto puolestaan on kieltää nuorisotilalla päihteistä puhuminen.

Emme käännytä syömishäiriöistäkään nuorta nuorisotilan ovelta ja sano, että olet tervetullut uudelleen, kunhan olet syönyt.

Konsultoi kollegaa ja yhteistyökumppaneita, keskustele nuoren, tämän kavereiden ja huoltajien kanssa. Avoimuus on luottamuksen perusta.

Muun muassa tällaisia ajatuksia kuultiin 12.9. järjestetyssä tilaisuudessa, jossa keskusteltiin nuorten päihteidenkäytöstä nuorisotyön ja lastensuojelun yhteisenä haasteena. Keskustelua alustivat Kim Kannussaari Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:stä, Minna Lahtela Aseman Lapsilta ja Sanna Välimäki SOS-Lapsikylästä.

Kriittistäkin keskustelua heräsi muun muassa nuorisotyössä vallalla olevasta nollatoleranssista, erityisnuorisotyöhön ja muihin hyvinvointipalveluihin kohdistuneista leikkauksista sekä siitä, miten hyvin eri ammattikunnat hyödyntävät toistensa osaamista ja saavat toisiltaan tukea. Tunnelma oli kuitenkin ratkaisukeskeinen ja uusia oivalluksia luova yhteisen tavoitteen äärellä.

Tilaisuuden tallenne on katsottavissa Vahvistamon nettisivuilla: https://vahvistamo.fi/tallenteet

Keskustelua aiheesta jatketaan Aseman Lasten, Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n ja SOS-Lapsikylän johdolla NUORI 2020 - valtakunnalliset kasvatuksen ja nuorisotyön päivät -tapahtumassa Tampereella tammikuussa, tervetuloa mukaan!

cafe_walkers_0.jpg


 

Aseman Lasten syksy

Walkers-talo on auki normaalisti ma-pe klo 15-20.

Walkers-bussi viettää viikot 43-50 Helsingin Vuosaaressa, missä bussin ovet aukeavat nuorille tiistaisin ja keskiviikkoisin klo 16–21 ja perjantaisin klo 16–23. Walkers-bussin ensimmäisellä Vuosaaren viikolla bussi aukeaa ensimmäisen kerran keskiviikkona 23.10. Wautot operoivat tällä hetkellä marraskuun loppuun asti Pieksämäellä (Tiikeri), Kuopiossa (Ilves), Tammelassa (Kissa) ja Pudasjärvellä (Leijona). Loppuvuodesta paketoimme Walkers-on-Wheels -kokonaisuutta, ja hankkeen päätösseminaaria vietämme Helsingissä 13.12.

Friends-ohjelma on näkyvästi mukana Nuorisotyön viikolla 7.-13.10.

Löytävä nuorisotyö jalkautuu pääkaupunkiseudulla 2-4 kertaa viikossa Nuorisotyö raiteilla -hankkeen sekä muiden yhteistyökumppaneiden kanssa. Tampereella jalkaudutaan 2-3 kertaa viikossa paikallisten yhteistyökumppaneiden kanssa.

Katusovittelu-menetelmä tarjoaa konkreettisia keinoja ja työkaluja konfliktien käsittelyyn ja rikoksilla oireilevien nuorten kanssa tehtävään työhön. Syksyllä menetelmän hyödyntämiseen järjestetään koulutuksia Helsingissä. K-0 - kiusaamiseen puuttuvassa työssä selvitetään pitkään jatkuneita ja vaativia koulukiusaamistilanteita sekä Pasila-hankkeessa tehdään töitä rikoksilla oireilevien nuorten kanssa.

Takku-hankkeessa selvitetään opiskelun esteitä yhteistyössä Jyväskylän Koulutuskuntayhtymä Gradian kanssa. Hankkeen tavoitteena on vähentää toisen asteen opintojen keskeytymistä.

Aseman Lasten ja Live Palveluiden 3T-hanke pyörii.

Tyttötyö on esillä Nuorisotiedon kirjaston teemailtapäivässä marraskuussa.

Blogikirjoitus: Nasukasteensa nyt saaneet voisivat muuttaa perinteitä

Nöyryytys ja simputus eivät ole edellytyksiä hyvän vertaisyhteisön syntymiselle.

Nasujaiset ovat puhuttaneet näin kouluvuoden aluksi. Kantaa otti muun muassa nimimerkki Lukiolaisen äiti (HS Mielipide 29.8.), jonka 15-vuotias oli kokenut vahvaa sosiaalista painetta osallistua tapahtumaan. Koulu oli puolestaan irtisanoutunut nasujaisista, ja viesti vanhemmille oli, että niihin ei ole syytä osallistua.

Koulujen vetäytyminen nasujaisista on sinänsä ymmärrettävää. Silti täytyy tiedostaa, että nuorten hauskanpidoksi katsoma perinne ei lopu siksi, että nuoret yhteen kokoava instituutio aikuisineen ei ole siinä mukana. On myös hyvä muistaa, että nuorilla on pitkät perinteet kouluvuoden alun juhlistamisesta. Aikoinaan juhlittiin Taiteiden yössä Helsingin keskustassa ja ilotulituksen SM-kilpailuiden yhteydessä.

Nykyään nuoria keräävät yhteen kouluvuoden avajaiset sekä nasujaiset ja niiden jatkot. Alaikäisiä juhlijoita voi olla jopa useita satoja pimenevissä puistoissa, jolloin turvallisuusriskit vääjäämättä kasvavat.

nasujaiset.jpg

Meille jalkautuvaa nuorisotyötä tekeville syksyn ensimmäiset viikonloput nasujaisineen ovat tulleet tutuiksi jo usean vuoden ajan. Tänä vuonna esimerkiksi Helsingin ja Vantaan lukioiden nasujaisia vietettiin ainakin viitenä viikonloppuna. Olemme olleet eri yhteistyökumppaneiden kanssa sekä Alppipuistossa, Ruttopuistossa että Lenininpuistossa, kun poliisi on lopulta tyhjentänyt alueet. Meidän näkökulmastamme poliisin toiminta on ollut perusteltua.

Vanhemmat lukiolaiset panostavat nasujaisiin niin aikaa kuin rahaakin. Vaikka illoissa jututetuista lukion ykkösistä pääosa on pitänyt touhua asiaan kuuluvana, osa on uskaltanut myös todeta meille, että eihän tässä oikein järkeä ole. Joidenkin mieli on pahoittunut, ja omien rajojen yli on menty pahasti. Vaikka moni nuori ei ole kokenut itse nasujaisleikkejä piinallisina, viluinen, likainen ja märkä lukion ykkösluokkalainen ei aina osaa huolehtia itsestään. Olemme kohdanneet myös useita itkuja pitkästä ilosta.

Emme missään tapauksessa tuomitse nuorten omaehtoista ajanviettoa ja hauskanpitoa. On kuitenkin totta, että nasujaisissa näkyy myös sellaisia ylilyöntejä ja lieveilmiöitä, jotka arveluttavat ja herättävät huolta. Erityisesti meitä on huolettanut ylilyöntien hieman kasvava trendi etenkin Helsingissä.

Nuoria on turha syyllistää siitä, että he jatkavat perinnettä, johon itsekin ovat aikoinaan osallistuneet. Haluaisimme kuitenkin herätellä nuoria pohtimaan, mitkä nasujaisperinteen elementit ovat sellaisia, että niistä voisi jo luopua. Sellaiset riitit, joissa toisiin kohdistetaan simputusta tai nöyryytystä, eivät ole edellytys hyvän vertaisyhteisön syntymiselle.

Voisiko tänä syksynä nasukasteensa saanut ikäluokka olla se, joka päättäisi, että seuraaville lukionsa aloittaville ei ”anneta takaisin” samalla mitalla kuin itselle on tehty, ja haluaisi lähteä tekemään tervetuliaisperinteistä sellaisia, että niistä muodostuisi hyviä muistoja kaikille? Miten me aikuiset puolestamme voisimme olla osaltamme tukemassa ja edistämässä tällaista toimintaa?

Eliisa Ahlstedt

yhteisökehittäjä, Aseman Lapset ry

Sauli Taipale

projektityöntekijä, Nuorisotyö raiteilla -hanke

 

Teksti on julkaista Helsingin Sanomien Mielipide-osastolla 11.9.2019

 

Nuori tarvitsee aikuisia identiteettinsä muodostamiseen

Ihmisen käsitys itsestä eli identiteetti kehittyy koko elämän ajan. Nuori etsii identiteettiään kokeilemalla erilaisia toimintamalleja ja rooleja, ja muodostaa käsityksen itsestään muiden ihmisten avulla. Aikuisia tarvitaan peileiksi ja rajojen asettajiksi.  

– Nuori kohtaa monenlaisia kehitystehtäviä ennen kuin aikuistuu. Hänen on muun muassa päästettävä irti vanhemmistaan, opittava säätelemään tunteitaan ja pystyttävä liittymään kaveriporukkaan, nuorisolääkäri Miila Halonen luettelee. 

Halonen toimii Väestöliiton nuorisolääkärinä. Hänen työhönsä kuuluu vaikuttamis- ja kehittämistyötä ja lisäksi jonkin verran potilastyötä nuorten potilaiden parissa. Verkkopalvelussa ja vastaanotolla keskitytään seksuaaliterveyteen liittyviin aiheisiin. 

nuori_ja_identiteetti_pieni.jpg

Toivon näkökulma 

Nuoruusikä on erityinen vaihe, eikä nuorta kannata kohdata lapsena tai aikuisena, vaan nimenomaan nuorena. Lääkäri voi toki käsitellä nuorta asiakasta puhtaasti lääketieteen näkökulmasta, huomioimatta nuoruusikään liittyviä erityispiirteitä. 

–Itse en halua toimia niin, sillä työssäni minua kiehtoo juuri sen moninaisuus. Nuoreen vaikuttavat monenlaiset ilmiöt, historia ja kasvuolosuhteet. Minulla aikuisena voi olla nuoren elämään todella suuri vaikuttamisen mahdollisuus, Miila Halonen sanoo. 

Toisinaan nuori on voinut kokea jo varhaisessa vaiheessa järkyttäviä ja traumatisoivia kokemuksia, eikä parantuminen tai olosuhteiden muuttuminen aina näytä todennäköiseltä. Kuormittavista olosuhteista huolimatta yksikin turvallinen aikuinen voi olla rakentamassa suojaa, ohjaamassa parempaan suuntaan ja kohti turvallisempaa tapaa toimia.  

– Pyrin pitämään toivon näkökulman aina mukana. Sillä tavalla toivoa voi saada valutettua myös nuoreen, joka kokee tilanteensa täysin toivottomaksi. 

Nuori on keskeneräinen – ja saa ollakin 

– Aikuisten tulisi muistaa, että nuorten kehitys on vielä kesken. Näyttää nuori ulkoisesti kuinka aikuiselta tahansa, hän tarvitsee usein tukea kehitysvaiheiden läpikäymiseen, Halonen sanoo. 

Opiskelupaikan ja ammatin valinta ovat nuoren elämässä tärkeitä ja samalla suuriakin paineita aiheuttavia tehtäviä. Sekä ammattikouluja että lukiota on viety viime vuosina siihen suuntaan, että nuorten on tehtävä suuria päätöksiä entistä aikaisemmassa vaiheessa ja usein myös lähes ilman opettajia tai muita aikuisia. Nuoret halutaan nopeasti kouluun ja sieltä nopeasti työelämään. 

– Ymmärrys nuorten kehitysvaiheista ei ilmeisesti ole välittynyt päättäjille asti. Kun opiskeluaikoja pyritään lyhentämään, vähennetään merkittävästi nuorten mahdollisuutta kypsyä, kasvaa ja nähdä hiukan enemmän maailmaa ennen kuin esimerkiksi tulevaisuuden ammattiala täytyy olla tiedossa.  

Niin kouluissa kuin työelämään siirtyessä nuoret tarvitsevat aikuisten läsnäoloa. Tarvitaan opettajia, kuraattoreita, opinto-ohjaajia sekä työpaikoille mentoreita ja ohjaajia. Mitä aikaisemmin opiskelu, työharjoittelu tai työ aloitetaan, sitä suurempi tarve aikuisille on.  

Sparraajan tärkeä pesti 

Vaikka erilaiset rajojen kokeilemiset kuuluvatkin nuoruuteen, ei kaikkea pidä hyväksyä. Esimerkiksi kodin säännöistä kiinni pitäminen voi olla vanhemmalle rankkaa, mutta luo nuorelle oikeanlaiset rajat.  

– Nuori voi sanoa päinvastaista, mutta hän on usein hyvinkin riippuvainen vanhemmistaan. Hän tarvitsee huomiota, rakkautta ja arvostusta. Aivan niin kuin kaikki ihmiset, nuorikin haluaa kokea, että hänestä pidetään sellaisena kuin hän on, Halonen sanoo. 

Vanhempien, opettajien, nuorisotyöntekijöiden ja muiden nuoren elämään vaikuttavien aikuisten tulisi sparrata ja tukea nuorta niin, että hankalista kohdista läpimeno helpottuisi. 

– Nuorisotyöntekijän rooli on tärkeä siksikin, että hän voi nähdä nuoren ilman suorituksia ja arvosanoja. Vapaa-ajallaan nuori voi rakentaa identiteettiään myös vaikkapa harrastuksen tai jonkin ominaisuuden perusteella. 

Mahdollisuuksien tulvaan voi hukkua 

Yksi aikuisen tärkeistä tehtävistä on mahdollistaa kasvurauha nuorelle. Hektisessä ja miljoonien mahdollisuuksien maailmassa keskeneräisyyden sietäminen ja ajan antaminen itsensä etsimiselle voi tuntua vaikealta.  

– Tämän ajan levottomuudessa ja vauhdikkuudessa moni kokee, että on oltava jatkuvasti valmiina tekemään liikkeitä johonkin suuntaan. Voi olla myös vaikea tyytyä vähään, kun on kaikkea tarjolla.  

Niin nuoren kuin aikuisenkin ympärillä on valtava määrä vaatimuksia, odotuksia ja toiveita. Nuoren voi olla vaikea hahmottaa, mitä hänen tulee tavoitella ja täytyykö kaikessa olla paras.  

– Me aikuiset voimme kertoa nuorille, ettei maailma rakennu täydellisyyden tavoittelun varaan. Ettei terve identiteetti rakennu vain suoritusten ja menestyksen varaan. Voimme kannustaa siihen, että monesti vähempikin riittää, Miila Halonen pohtii. 

 

Teksti: Virve Liljeström 

Kuva: Sampo Saikkonen 

Teksti on julkaistu Nuorisotyö-lehdessä 2/2019

 

Aseman Lasten uutiskirje

Joko Sinulle tulee Aseman Lasten uutiskirje?

Tilaa se sähköpostiisi tästä https://aseman-lapset-ry.creamailer.fi/subscr…/5a7adbe78d94a

Kerromme ystävillemme kolmen viikon välein uusimmat kuulumiset tiiviisti ja helposti luettavassa muodossa. 

Uusin kirje 5.9.2019 --> https://aseman-lapset-ry.creamailer.fi/email/5d6661080abdb

 

Blogikirjoitus: Kohdataan nuoret arvostaen

Ihmisten perustarpeet ovat aina samat: tulla rakastetuksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin on, saada hyväksyntää omien tekojen kautta ja kuulua sekä yhteisöön että yhteiskuntaan, kirjoittaa Aseman Lasten kouluttaja Julia Saarholm blogikirjoituksessaan. Jos jokin näistä perustarpeista ei täyty, ihminen alkaa automaattisesti täyttää sitä kasvattamalla kahta muuta. Pahimmassa tapauksessa tekemällä rikoksia, kiusaamalla tai muulla sekä itselle että muille haitallisella tavalla.   

Me sosiaali- ja kasvatusalan ammattilaiset kohtaamme toisinaan väärin nuoria, jotka eivät ole siihen valmiita. Jos nuorella on huonot tulevaisuuden näkymät, häntä ei esimerkiksi kiinnosta, saako hän rangaistuksia tekemisistään. Meidän täytyy osata kohdata ja oppia tuntemaan nuoret paremmin. 

Tanja Äärelä käsitteli väitöskirjassaan väkivaltarikoksista tuomittujen nuorten peruskoulukokemuksia. Surullista oli, ettei yksikään heistä ollut kokenut saavuttaneensa kouluajan kohtaamisissa koulun henkilökunnan kanssa edes tuota ensimmäistä perustarvetta: tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi sellaisena kuin on.  

Jokainen tarvitsee toista 

Hyvin suoriutuvat ja käyttäytyvät nuoret saavat yhteiskunnassamme enemmän hyväksyntää ja rakkautta kuin pahaa oloaan huonolla käytöksellään ilmaisevat nuoret. Kuitenkin juuri niiden, jotka käyttäytyvät “huonosti” eivät pärjää opinnoissa tai muuten elämässään, pitäisi saada kahta kauheammin meiltä aikuisilta rakkautta ja hyvää aikuisten huomiota. Vasta sen jälkeen, kun nuori on hyväksytty, kohdattu ja rakastettu sellaisena kuin hän on, hän alkaa muuttaa käytöstään.      

Tulemme kaikki erilaisista lähtökohdista. Hyväksyntä ja tapa rakastaa ovat erilaisia eri perheissä. Jos vanhemmat eivät ole kokenut hyväksyntää ja rakkautta omilta vanhemmiltaan tai aikoinaan aikuisilta, miten he osaisivat tarjota sitä lapsilleen? Tästä saattaa olla ylisukupolvisessa syrjäytymisessä kyse. Nuoren elämässä voi olla yksinäisyyttä, rikosoirehdintaa, päihteidenkäyttöä, koulupudokkuutta, työttömyyttä tai mielen haasteita. Kannattaako työ silloin keskittää pelkästään nuoreen vai hänen lähiympäristönsä vahvistamiseen ja uusien turvallisten yhteisöjen löytämiseen? Keroputaan avoimen dialogin hoitomalli on yksi esimerkki siitä, että lähiyhteisön mukaan ottaminen yhteistyöhön on vaikuttavaa. Hoitomallissa on hyvin tuloksin hoidettu erityisen vaikeista mielenterveyden häiriöistä kärsiviä ihmisiä ottamalla heidän läheiset vahvasti mukaan kuntoutukseen.   

Aika mahdollistaa dialogin    nayttokuva_2019-8-27_kello_12.05.14.png

Matka hyväksyntää, rakkautta ja tukea antaviin yhteisöihin vaatii ensin yksilön kohtaamista ja hyväksymistä. Tätä olemme pohtineet bunkkeritiimissä analysoiden omaa tapaamme kohdata nuoria. Aihetta on käsitelty pohtiessamme uusinta hankettamme Pasilaa, jossa työskennellään pitkittyneiden rikoskierteiden vuoksi poliisilta meille ohjautuvien nuorten parissa.   

Ensin tarvitaan paljon aikaa, sensitiivisyyttä ja läsnäoloa. Tarvitaan enemmän kuuntelua kuin suoraan puhumista, faktojen latelemista tai pakkoa nopeisiin valintoihin. Kun saavutetaan se hetki, että yksilö kokee tulevansa hyväksytyksi, syntyy luottamusta. Tämän jälkeen voidaan keskustella vaikeistakin aiheista, kuten rikoksista, päihteidenkäytöstä, perhetilanteesta, seurustelusta ja omasta minäkuvasta. Voidaan kuuntelun ja toisen arvostamisen lisäksi puhua itse suoraan, mitä ajattelemme ja näemme.   

Onnistunut dialogi vaatii malttia, käsiteltyihin aiheisiin palaamista sekä usein myös vähän aiheesta karkaamista. Kuunnellaan uudestaan ja yhdessä pureksitaan sitä. Kun luottamus on syvää, voidaan alkaa arvioimaan yhdessä käytyä matkaa, dialogeja ja elämäntilanteen muutosta. Miten me onnistuimme? Miten tämän elämässä olevan haasteen kanssa on työskennelty? Mikä vaatii vielä työskentelyä ja petraamista?   

Kuulin äskettäin nuorisotyöntekijältä tarinan leiriltä vuosien takaa. Hän oli sanonut husky-ajelulle lähtevälle nuorelle “luotan sinuun, pystyt ajamaan tätä” ja nuori hyppäsi ohjaksiin. Nyt kymmenen vuoden jälkeen tyttö laittoi nuorisotyöntekijälle viestin: ”Kukaan aikuinen ei ollut koskaan sanonut luottavansa minuun”. Arkisilla kohtaamisilla voi olla maaginen merkitys kehittyvälle nuorelle. Aika mahdollistaa luottamuksen kasvamisen ja vuoropuhelun vaikeistakin asioista. Voi viedä jopa vuosia, että tilannetta päästään reflektoimaan – niin kuin tässä tapauksessa, kymmenen vuotta.  

 

juliasaarholm4_0.jpg

Julia Saarholm
Kirjoittaja työskentelee kouluttajana Aseman Lapset ry:n bunkkeritiimissä, johon kuuluvat Katusovittelu, K-0 ja Pasila -hankkeet.

Lähteet: 

Nuorten, työystävien ja yhteistyökumppaneiden kanssa käydyt keskustelut.
Tanja Äärelä, “aika palijon vaikuttaa minkälainen ilime opettajalla on naamalla.” Nuoret vangit kertovat peruskouluajoistaan. 2012   
Keroputaan avoimen dialogin malli

 

 

 

Takku-hankkeessa selvitetään opiskelun esteitä

Yhteistyössä Jyväskylän Koulutuskuntayhtymä Gradian kanssa toteutettavan hankkeen tavoitteena on vähentää toisen asteen opintojen keskeytymistä. 

Toisen asteen opinnot eivät kaikkien kohdalla etene toivotusti ja esimerkiksi runsaat poissaolot ovat vaarassa estää opintojen etenemisen. Kesällä käynnistyneen Takku-hankkeen työntekijät eli Takku-ohjaajat toimivat linkkinä oppilaitoksen ja opiskelijan välillä tukien opiskelijaa yksilöllisesti, rinnalla kulkien. 

Ohjaajat selvittävät opiskelijan kanssa, mistä poissaolot tai muut opintojen edistymisen esteet johtuvat, ja millaista tukea opiskelija tarvitsee pystyäkseen sitoutumaan opintoihinsa. Yhdessä voidaan laatia esimerkiksi suunnitelma rästiin jääneiden koulutehtävien hoitamiseksi. 

Oppilaitoksissa on kova tarve ammattilaisille, joilla on aikaa ja osaamista kohdata nuorten moninaisia tilanteita. Esimerkiksi Gradiaan tulee nuoria useilta paikkakunnilta eikä itsenäistyminen aina suju kivuitta. Vaikka nuori tunnistaisi avun tarpeen, voi tukipalveluiden piirin hakeutuminen itsenäisesti tuntua ylivoimaiselta. Takku-ohjaaja voikin lähteä saattamaan ja tarvittaessa myös osallistua nuoren tilannetta tukeviin tapaamisiin. 

Kolmihenkinen tiimi opiskelijoiden tukena  

Hankkeen kohderyhmänä ovat 15–29-vuotiaat nuoret. Ensisijaisesti nuoret ohjautuvat hankkeeseen oppilashuollon tai nuoren oman yhteydenoton kautta. Ohjaajiin voi olla yhteydessä myös, jos on huolta kaverin tilanteesta. 

Tuen piiriin pyritään saamaan erityisesti sellaisia nuoria, joiden opiskelua päihteidenkäyttö tai mielenterveysongelmat vaikeuttavat. Työssä keskitytään kokonaisvaltaisen arjen hallinnan ja hyvinvoinnin tukemiseen kiinteässä yhteistyössä oppilashuollon ja muiden ammattilaisten kanssa. 

Hankkeessa työskentelee kolmihenkinen tiimi: Gradialta projektipäällikkö Heli Metsänen ja nuorisotyöntekijä Päivi Puttonen puolet työajastaan sekä Aseman Lapsilta projektityöntekijä Milla Suorsa

Yhteistyö Takku-ohjaajien kanssa toivottavasti vahvistaa myös opetus- ja ohjaushenkilökunnan taitoja nuorten kohtaamisessa ja ohjaamisessa. Tavoitteena on erityisesti vahvistaa päihde- ja mielenterveysongelmien riittävän varhaista tunnistamista ja osaamista ohjata nuoret tarvittavan tuen piiriin. 

Tukipalveluja viedään nuorten luokse 

Työn tavoitteena on madaltaa ohjaus- ja tukipalveluihin osallistumisen kynnystä viemällä palveluita niihin ympäristöihin, joissa nuoret muutenkin liikkuvat tai viettävät aikaansa, kuten kaupunkialueen kauppakeskuksiin.  

Lisäksi työtä kohdennetaan Gradian kampuksille ja asuntoloihin Jyväskylässä ja Jämsässä. Käytännössä työntekijät jalkautuvat näihin ympäristöihin. Hankkeen työntekijät ovat jo kiertäneet ahkerasti Gradian kampuksia ja tehneet kasvojaan nuorille ja oppilaitoksen henkilökunnalle tutuiksi. Hankkeessa hyödynnetään myös etäneuvontaa ja -ohjausta esimerkiksi sosiaalisen median kautta.

Tiedossa on, että osa opiskelijoista jää aamuisin Jyväskylän keskustaan viettämään aikaa kouluun menon sijaa. Kauppakeskus Forumissa sijaitsevassa nuorten kohtaamispaikka Bostarissa aloitetaankin maanantaisin kokeilu, jossa opiskelijoita kutsutaan aamupalalle. Aamukahvin lomassa lähdetään purkamaan lintsaamisen syitä. Hankkeen työntekijöitä voi tavata Bostarissa myös torstaisin viikosta 34 lähtien. 

Hanketta rahoitetaan Euroopan sosiaalirahaston (ESR) avustuksella.  

Lisätietoja:  

Milla Suorsa
projektityöntekijä
p. 043 211 1403
milla.suorsa [at] asemanlapset.fi

Heli Metsänen 
projektipäällikkö
p. 040 341 54 70
heli.metsanen [at] gradia.fi

takku-tiimirajattu_0.jpg

Kuvassa vasemmalla Milla, keskellä Päivi ja oikealla Heli.

Sivut